Urheilukalastus Kymijoella

Kymijoella urheilullinen kalastus oli vielä 1800-luvun alkupuoliskolla heikkojen liikenneyhteyksien vuoksi harvinaista, enimmäkseen paikallisen asujaimiston harrastamaa. Vasta 1870-luvulla Riihimäki-Pietari radan rakentamisen myötä kiinnostus näitä lohirikkaita vesiä kohtaan heräsi pääkaupungin harvalukuisen urheilukalastajakunnan keskuudessa.

Alisen Kymijoen urheilukalastajien harvaan joukkoon kuului kirjailija Zachris Topelius, joka kävi useita kertoja mm. vuonna 1877 Anjalan Wredebyssä kalassa. Hänen kerrotaan käyttäneen menestyksellisesti tunnettua Kajana uistinta ja lankonsa valmistamaa varsin ottavaa viehettä.

Kuuluisin kaikista Kymijoen urheilukalastajista oli Venäjän keisari Aleksanteri III, joka oli hyvin kiinnostunut koskissa suoritetusta lohenkalastuksesta. Keisariksi tultuaan Aleksanteri III teki useita matkoja Langinkoskelle. Heinäkuussa 1887 hän lausui toivomuksensa , että hänelle rakennettaisiin kalastusmaja koskelle ja että kosken kalastusoikeudet siirrettäisiin hänelle. Tällöin hänellä mielessään oli paitsi keisarillisen keittiön varustaminen Kymijoen lohella myös saada harjoittaa virkistyksekseen lohenongintaa. Samalla matkalla keisari kävi Munkholman (Siikakoski) lohia onkimassa. Tällä kertaa ei onni ollut suotuisa, sillä keisarin ja seurueensa tarjoamat erilaiset vieheet eivät kiinnostaneet kaloja. Seuraavana kesänä 18.7 koko keisarillinen perhe saapui Langinkoskelle virkistäytymään. Kerrotaan, että keisari etsi henkilökohtaisesti sopivaa kalastuspaikkaa ja löysikin isonkiven, joka on vieläkin paikoillaan noin 100 metriä kalahautomon alapuolelle. Tältä kiveltä hän onki kookkaita toutaimia, jotka olivat nousemassa virtaan kutemaan. Samana vuonna Langinkosken tunnetusti nirsojen lohien onginnan varmistamiseksi eristettiin teräsverkoin Kalastajasaaren ja Keisarisaaren välinen uoma, jotta siihen lasketut lohet eivät pääsisi pakenemaan. Näin syntyneessä uomalammikossa kerrotaan keisarin innokkaasti onkineen.

Joskus, joskin harvoin, keisari antoi kalastusluvan vieraille urheilukalastajille. Kesällä 1888 kävivät Langinkoskella lohia onkimassa Englannin ylikonsuli poikineen Pietarista, pari Austraalialaista pohattaa sekä keisarillisen hovin englanninkielen opettaja. Kalamiehet olivat tyytyväisiä matkaansa, vaikka ei kerrottakkaan oliko saalis saatu onkimalla vai keisarillisesta sumpusta.

Kymijoen suuhaarojen lohien nirsouden saivat kokea muutamat helsinkiläiset urheilukalastajat, jotka olivat lähteneet löytöretkelle Etelä-Suomen lohivesille. Ahvenkosken sillalta he tapasivat miehen laskemassa uistinsiimaa virran vietäväksi. Kysymykseen, Syökö kala ?, he saivat vastauksen, "kittiä kans". Tässä on paljon kalaa, merilohtakin; mutta se ei syö, haukia kyllä saa. Onko lohi yleensä syönyt Kymijoessa ? Ei ole kuulunut ainakaan 40 vuoteen, nuotalla ja verkoilla saadaan, mutta ei uistimella. Kyseiset kalamiehet saivat Langinkoskeen luvat ilmaiseksi, koska kalaakaan ei ollut saatavilla. He yrittivät turhaan perhoilla: Jock Scottilla, Silver Greyllä, Black Doctorilla ja useilla muilla vieheillä. Yritystä jatkettiin sinnikkäästi lipoilla ja vihdoin salainen "perintölippa" antoi rannalla olijoiden ihmeissään pällistellessä, 2 noin viisikiloista taimenta. Kun Havas niminen tuttava oli, kuten sanonta kuului, pannut kosken alapuolella olevat lohet tiukoille saaden muutaman, tehtiin uusi matka Langinkoskelle ja sen yläpuolelle. Silloin saaliina oli vain muutama lippaan tarttunut turpa.

Legendaarisen maineen Kymijoella oli saavuttanut tarkoin varjeltu salaisuus, asemapäällikkö N.N:n 1920-luvulla käyttämä lippa. Kerrotaan että "ennen hänen aikojaan ei kukaan kuolevainen ollut tiettävästi saanut sieltä merilohta muulla kuin nuotalla tai patopyydyksellä, mutta sitten tuli tuo asemapäällikkö jostain Perä-Pohjolasta lippoineen ja sai. Sai vietävän suuria merilohia uistimella. Hän souteli Kymin alajuoksulla vehkeineen, mutta kukaan ei tiennyt minkälainen hänen pyydyksensä oli. Se oli salaisuus, suuri salaisuus, jonka hän vei muuttaessaan mennessään pois". Eräs kotkalainen urheilukalastaja kirjoitti asemapäällikölle pyytäen lippaa, joko lainaksi tai ostaakseen. Hän saikin lipan ja lisäksi ohjeet sen oikeasta liikkeestä ja soututavasta. Lippojen valmistaminen uskottiin aikoinaan eräälle sepälle, joka oli saanut sillä monta suurta lohta. Tapaus osoittaa, että lohi saatiin tarttumaan sinnikkäällä yrittämisellä ja erikoisvieheillä.Koukkuvälineet

Kymenlaakson alueelle tyypillisiä koukkukalastusvälineitä.